Revontulien metsästämisestä bloggaava Alexander Kuznetsov jakaa tässä postauksessa vinkkejä ja tekniikoita revontulien kuvaamiseen.
Kamerat kehittyvät jatkuvasti, ja kirkkaista revontulista voi joskus saada napattua kuvia puhelimellakin. Jos tavoitteesi ovat kuitenkin korkeammalla, lue alta Alexanderin vinkit revontulien kuvaamiseen. Hyviä kuvaushetkiä!
Olen itse Canon-kuvaaja, joten käytän esimerkeissä Canonin laitteita. Käyttämiesi laitteiden merkillä ei kuitenkaan ole väliä, sillä valokuvauksen periaatteet ovat yleispäteviä. Revontulien kuvaamisessa on ennen kaikkea huolehdittava perusasioista eli kameran vakauttamisesta.
Onnistuneen revontulikuvan nappaamiseen tarvitset ehdottomasti jalustan. Se on välttämätön apuväline aina, kun kuvataan yöllä tai käytetään pitkää valotusaikaa.
Itse käytän Manfrotto-jalustoja, joita omistan tällä hetkellä useita eri mallisia, mutta mikä tahansa jalusta käy. Jopa pienet ja kannettavat jalustat, kuten GorillaPod, hoitavat todennäköisesti homman. Syvässä hangessa niiden kanssa voi kuitenkin tulla hankaluuksia.
Jos revontulet ilmestyvät taivaalle yllättäen ja jalusta on unohtunut kotiin, käytä luovia ratkaisuja. Aseta kamera tukevalle alustalle, kuten maan tai jään pinnalle. Käytän usein vakauttamiseen pehmeää reppuani, jonka avulla kameran saa ainakin jotenkuten kohdistettua vaakatasoon. Useiden yritysten jälkeen se yleensä onnistuu!
Mitä tahansa objektiivia käytätkin, kannattaa asettaa se manuaalitarkennukselle ja tarkentaa äärettömään. Irrotettavissa objektiiveissa on yleensä tähän tarkoitukseen erityinen kytkin. Jos kamerassasi on sisäänrakennettu objektiivi, tämä vaihtoehto löytyy todennäköisesti kameran asetuksista (yleensä manuaalitilassa, jossa voit säätää asetuksia). Äärettömään säädetty tarkennus antaa parhaat mahdollisuudet onnistua öisen maiseman kuvaamisessa. Automaattitarkennus ei toimi pimeässä ja todennäköisesti pilaa koko kuvan. Voit myös unohtaa salaman käytön, jos et ole aikeissa ottaa selfietä.
Valokuvaajat käyttävät revontulikuvauksessa yleensä mieluiten laajakulmaobjektiiveja. Niitä käytetään usein myös maisemakuvauksessa. Jos sinulla on vain muutama tai ainoastaan yksi objektiivi, kokeile asettaa objektiivin polttoväli mahdollisimman pitkäksi. Mitä pienempi millimetriarvo, sitä pidempi polttoväli ja sitä suuremman alueen objektiivilla saa rajattua kuvaan. On myös olemassa kiinteäpolttovälisiä objektiiveja, joiden polttoväliä ei voi muuttaa (eli niissä ei voi säätää optista zoomausta).
Revontulien vihreänä hohtavat kaaret näkyvät usein koko taivaanrannan leveydeltä ja täyttävät taivaan kokonaan. Laajan objektiivin avulla saat taltioitua niiden loiston kokonaisuudessaan!
Nämä kuvat on otettu samasta paikasta ja suurin piirtein samoihin aikoihin, mutta käyttämissäni objektiiveissa oli erilainen polttoväli.
Ensimmäinen kuva on otettu 35 mm:n objektiivilla. Se on muuten erinomainen objektiivi, mutta se ei välttämättä sovellu maisemakuvaukseen, sillä se tallentaa melko pienen alueen näkymästä.
Tämä kuva on otettu 14 mm:n laajakulmaobjektiivilla. Ero on huikea! Jos revontulet ulottuvat korkealle taivaanrannan yläpuolelle ja hyvin leveälle alueelle, voi olla vaikea saada niitä kokonaan kuvaan.
Revontulikuvauksessa objektiivin aukko, joka säätelee objektiivin läpi kulkevan valon määrää, kannattaa yleensä säätää mahdollisimman suureksi. On totta, että suurella aukolla kuvista tulee yleensä vähemmän teräviä. Niistä tulee kuitenkin todennäköisesti riittävän teräviä, jos kuvauksen perusasiat ovat kunnossa (eli kamera on kiinnitetty tukevasti jalustaan) ja tarkennus on säädetty oikein äärettömään (tai oikea arvo on valittu).
Mitä nopeampi objektiivi on, eli mitä enemmän sen läpi kulkee valoa, sitä parempi. Objektiivien valovoimaisuus ilmoitetaan f-lukuina. Kun objektiivin f-luku on pieni, sen valovoimaisuus on suuri. Kun siis säädät aukkoa suuremmaksi, asetuksissa näkyvät f-luvut pienenevät. Päivällä kuvatessa kannattaa kuitenkin käyttää yleensä suurempaa f-lukua (tavallisesti f5,6–f16). Näin kuvista tulee teräviä, kun valoa on tarpeeksi.
Omista objektiiveistani revontulien kuvaukseen sopivat parhaiten Samyang 14 mm f/2.8 ja Canon EF 16–35 f/2.8. Ne ovat ultralaajakulmaobjektiiveja ja tuottavat upeita kuvia, jos kamerassa on täysikokoinen kenno (kuten esimerkiksi Canon 5D:ssä). Voit käyttää täyden kennokoon objektiiveja esimerkiksi Canon 60D -kameran pienemmän APS-C-kennon kanssa, mutta kuvasta tulee kapeampi.
Hankin kokoelmaani hiljattain uuden Sigma 20mm f/1.4 Art -objektiivin. Pieni f-luku merkitsee hyvin suurta valovoimaisuutta (tässä kuvassa näkyvä suuri musta objektiivi). Se on tietääkseni levein saatavilla oleva objektiivi – ainakin tällä hetkellä – jossa on näin suuri valovoimaisuus. Jos suunnittelet objektiivin hankkimista, muista, että tämä malli on ammattilaistason objektiivi, ja sillä on hyvin erityisiä käyttötarkoituksia (kuten revontulikuvaus). Objektiivissa on niin paljon lasia ja metallia, että se painaa melkein kilon. Se ei siis ole mikään perusmalli nähtävyyskierrokselle tai vaellusretkelle.
Muuhun kuin ammattikäyttöön suosittelen mieluummin esimerkiksi Samyang-laajakulmaobjektiiveja. Ne tarjoavat kunnon vastinetta rahoille ja ovat saatavilla monenlaisilla kiinnityksillä (Canon, Nikon jne.).
Revontulia kuvataan yöllä, joten kennoa on valotettava jonkin aikaa ennen kuin se saa tarpeeksi valoa ja pystyy tuottamaan hyvän kuvan. Valotusajan pituus riippuu tilanteesta, valaistusolosuhteista, kamerasta ja valitusta objektiivista.
Kennojen valoherkkyys ilmaistaan ISO-arvoina. ISO-lukujen käyttäminen on jäänne ajoilta, jolloin käytettiin herkkyydeltään erilaisia filmejä. Nykyisissä digikameroissa ISO-asetusta voi kuitenkin säätää itselleen sopivaksi. Mitä korkeampi ISO-arvo on, sitä suurempi on kameran herkkyys ja sen kyky ”nähdä pimeässä”. Liian suuri ISO-arvo tekee kuitenkin kuviin kohinaa, jolloin niistä tulee käyttökelvottomia. Pienestä kohinasta ei ole haittaa, koska voit poistaa siitä osan kuvankäsittelyn aikana. ISO-arvon suuruus ja hyväksyttävän kohinan määrä ovat makuasioita. Canon 5D mk3 -kamerallani voi ottaa riittävän hyviä kuvia ISO-arvoon 4000 saakka. Joidenkin mielestä arvo voi olla vielä tätäkin korkeampi, mutta itse vedän rajan alemmas, sillä en pidä kohinasta. Kameran vanhemmalla versiolla, Canon 5D mk2:lla, kuvista tulee mielestäni hyviä vain ISO-arvoon 2000 saakka. Löydät oman kamerasi suurimman käyttökelpoisen ISO-arvon kokeilemalla ja katsomalla mikä toimii.
Kun objektiivi on kokonaan auki ja ISO-arvo on säädetty suurimpaan käyttökelpoiseen arvoon, asetetaan seuraavaksi valotusaika. Mutta kuinka suureksi? Tähän ei ole valmista vastausta. Kokeile erilaisia arvoja ja testaa, mikä toimii sinusta parhaiten senhetkisissä olosuhteissa.
Olen kuvannut revontulia vaihtelemalla valotusaikaa 1 sekunnista 30 sekuntiin erilaisten olosuhteiden vuoksi. Elokuussa, kun maa on vielä musta ja lumeton, on yleensä käytettävä pisintä valotusaikaa. Usein kuvan ottamiseen tarvitaan 20–30 sekunnin valotusaika. Otin oheisen kuvan lokakuussa, ja taivaalla tanssivia revontulia lukuun ottamatta silloin oli sysipimeää. Kuvan tuottaminen kesti 25 sekuntia ja edellytti runsaasti jälkikäsittelyä.
Talvella, kun lunta on runsaasti, käytetään lyhyempää valotusaikaa. Jos olen metsässä, jossa ei ole keinotekoisia valonlähteitä, keskimääräinen tarvittava valotusaika on 8–15 sekuntia. Muista, että näitä kuvia on jälkikäsitelty ja että kuvien onnistuminen riippuu myös revontulien kirkkaudesta.
Jos maassa on lunta ja taivaalla loistaa täysikuu, paljon lyhyempi valotusaika riittää, sillä lumi heijastaa valoa tehokkaasti. Täysikuun vuoksi revontulia on myös vaikeampi nähdä, koska ne kilpailevat paljon voimakkaamman valonlähteen kanssa.
Muista asettaa kamerasi ottamaan myös raw-kuvia (pelkkien jpeg-kuvien sijaan). Näin käytössäsi ovat kaikki kuvan ottamisen aikana tallennetut tiedot, joita voit hyödyntää kuvien käsittelyssä – jos tiedät, miten se tehdään.
Revontulia kuvataan yleensä hyvin kylmissä olosuhteissa. Sekä sinun että kameran akkujen on pysyttävä lämpiminä. Jos et tiedä miten Lapissa pitäisi pukeutua talvella, tässä on hyödyllistä tietoa aiheesta. Öisille metsäretkille ei kannata lähteä liian heppoisin varustein. Vaihtoehtona on valita kuvauspaikaksi jokin hieman urbaanimpi ympäristö (olen kirjoittanut tällaisista Rovaniemellä sijaitsevista paikoista) tai lähteä erämaahan pätevän matkanjärjestäjän kanssa.
Yleensä mitä parempi ja kalliimpi kamerasi on, sitä paremmat ja tehokkaammat ovat myös sen akut. Erityisesti Canonin ammattilaistason laitteistoon suunniteltujen LP-E6-akkujen kanssa ei ole tullut mitään ongelmia edes –30 °C:ssa tai sitäkin kylmemmässä. Pakkasen vuoksi ne tietysti kestävät vähemmän aikaa kuin yleensä, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan ne toimivat silti moitteettomasti. Tarkoitan tässä alkuperäisiä akkuja, enkä niiden halvempia "merkittömiä" versioita. Halvemmat akut menettävät varauskykynsä yleensä hyvin nopeasti, joten suosittelen hankkimaan useita alkuperäisiä akkuja. Ne kestävät käytössä vuodesta toiseen!
Edullisemmissa ja kuluttajille suunnatuissa kameroissa on varauskyvyltään huonommat akut kuin ammattilaistason laitteissa. Sony A7s on esimerkki tällaisesta kamerasta – erinomaisista revontulikuvaukseen tarkoitetuista ominaisuuksistaan huolimatta. Sen NP-FW50-akkujen varauskyky on vain puolet Canonin LP-E6-akkujen varauskyvystä.
Kun asetat kylmän akun kameraan, voi näyttää siltä, ettei varausta ole jäljellä tai kamera ei välttämättä käynnisty lainkaan.
Voit välttää ongelman pitämällä akut lämpiminä. Metsän keskellä oma kehosi on ainoa hyvä lämmönlähde. Pidän yleensä osan akuista lähellä kehoani, ja otan ne esille vain silloin, kun kameraan on vaihdettava akku. Hyvä säilytyspaikka akuille on esimerkiksi liivin sisätasku. Housujen tai talvitakin ulkotaskut eivät ole kovin lämpimiä säilytyspaikkoja.
Vielä yksi vinkki kylmillä säillä kuvaamiseen: ota mukaasi termospullollinen kuumaa teetä. Se pelastaa metsäretkesi, jos joudut odottelemaan revontulia tuntikausia.
Onnea revontulien metsästykseen!
Teksti ja kuvat: Alexander Kuznetsov Lapland Safarikselle
Tutustu revontuliaktiviteetteihimme täällä ja varaa oma elämyksesi nyt.