Revontulien kuvaaminen

Valitse kohde

Valitse päivämäärät

Tässä Aurora Hunter -julkaisussa Alexander Kuznetsov jakaa vinkkejään ja tekniikoitaan revontulien valokuvaamiseen.

Nykyään kamerat kehittyvät jatkuvasti, ja joskus kirkkaiden revontulien aikaan niitä voi jopa onnistua kuvaamaan kännykällä. Oletan kuitenkin, että tämä ei riitä sinulle ja luet tätä postausta löytääksesi parempia kuvaustekniikoita. Joten eiköhän aloiteta!

Perusteet – Stabilointi

Kuvaan itse Canonilla, joten esimerkit ovat tästä kalustosta, mutta voit toki käyttää mitä tahansa merkkiä, josta pidät – valokuvauksen perusperiaatteet ovat samat kaikille.

Revontulien kuvaamiseen yksi tärkeimmistä asioista on stabilointi eli kameran vakauttaminen. Ilman sitä pitkät valotusajat voivat pilata kuvan tärähdyksen takia.

Revontulien kuvaaminen: Jalustan tärkeys

Jos haluat onnistuneen kuvan revontulista, tarvitset ehdottomasti jalustan! Se on välttämätön varuste kaikenlaiseen yölliseen ja pitkän valotusajan kuvaukseen.

Itse käytän Manfrotton jalustoja ja omistan useita eri malleja, mutta mikä tahansa jalusta käy. Jopa pieni ja kevyt GorillaPod voi toimia, vaikka syvässä lumessa sen käyttö voi olla haastavaa.

Jos kuitenkin päädyt kuvaamaan revontulia ilman jalustaa, voit käyttää luovuuttasi! Aseta kamera vakaalle pinnalle, kuten maalle tai jäälle. Itse hyödynnän usein reppua tukena – se on tarpeeksi pehmeä, jotta voin yrittää säätää kameran suoraan. Muutaman yrityksen jälkeen lopputulos on yleensä varsin hyvä!

Objektiivit: revontulikuvauksen kulmakivi

Käytitpä mitä tahansa objektiivia, kannattaa vaihtaa manuaalitarkennukseen ja asettaa tarkennus äärettömään. Irrotettavissa objektiiveissa on yleensä oma kytkin tätä varten, mutta jos käytät kiinteää objektiivia, etsi sopiva asetus kameran valikosta (usein käsisäätötilasta). Automaattitarkennus ei toimi pimeässä ja voi pilata kuvasi. Myöskään salaman käyttö ei auta – ellei tarkoituksena ole ottaa selfie.

Laajakulmaobjektiivit ovat suosituimpia revontulien kuvaamisessa, kuten myös maisemakuvauksessa. Jos sinulla on vain yksi objektiivi, kokeile säätää polttoväli mahdollisimman laajaksi. Mitä pienempi millimetriluku, sitä laajempi kuvakulma ja suurempi alue tallentuu kuvaan.

Revontulet voivat levittäytyä koko horisontin yli, ja niiden vihreät kaaret voivat täyttää taivaan. Laaja objektiivi auttaa vangitsemaan tämän koko kauneuden.

Alla olevat kuvat on otettu samassa paikassa ja samaan aikaan, mutta eri polttovälin objektiiveilla. Vasemman puoleinen kuva on otettu 35 mm objektiivilla – hyvä linssi muuten, mutta ei välttämättä paras maisemakuvaukseen, sillä se tallentaa vain pienen osan maisemasta. Toinen kuva alla on otettu 14 mm laajakulmaobjektiivilla, ja ero on valtava!

Jos revontulet kohoavat korkealle horisontin yläpuolelle ja leviävät laajalle, voi olla haastavaa saada koko ilmiötä yhteen kuvaan. Tässä tilanteessa laajin mahdollinen objektiivi on paras valinta.

Optimaaliset kameran asetukset

Revontulien kuvaamiseen kannattaa asettaa objektiivin aukko (aperture) mahdollisimman suureksi, eli päästämään sisään mahdollisimman paljon valoa. Suuri aukko voi tehdä kuvasta hieman pehmeämmän, mutta jos olet hoitanut perusteet hyvin – kamera on tukevasti jalustalla ja tarkennus on säädetty oikein – kuvasta tulee riittävän terävä.

Mitä valovoimaisempi objektiivi, sen parempi. Objektiivin valovoimaa mitataan F-luvuilla (F-Stops), ja pienempi F-luku tarkoittaa valovoimaisempaa objektiivia. Revontulikuvauksessa pieni F-luku (esim. f/2.8 tai pienempi) on ihanteellinen.

Päiväsaikaan käytetään yleensä suurempia F-lukuja (esim. F5.6–F16), koska valoa on tarpeeksi ja suurempi F-luku tuottaa terävämmän kuvan koko näkymästä. Pimeässä taas tarvitaan mahdollisimman paljon valoa kennolle, joten aukkoa on syytä avata mahdollisimman paljon.

Parhaat objektiivit revontulien kuvaamiseen

Jos etsit hyvää objektiivia revontulikuvaukseen, omat suosikkini ovat Samyang 14 mm f/2.8 ja Canon EF 16–35 mm f/2.8. Ne ovat ultralaajakulmaobjektiiveja, jotka tuottavat upean kuvan täyden kennokoon (full-frame) kameroilla, kuten Canon 5D. Näitä objektiiveja voi käyttää myös pienemmillä APS-C-kennoisilla kameroilla (esim. Canon 60D), mutta tällöin kuvakulma on kapeampi.

Viimeisin lisäykseni kalustoon on Sigma Art 20 mm f/1.4. Pieni F-luku tarkoittaa, että objektiivi on erittäin valovoimainen – tällä hetkellä se taitaa olla laajin näin suurella valovoimalla varustettu objektiivi! Kyseessä on kuitenkin ammattilaislinssi, joka painaa lähes kilon lasin ja metallin takia, joten se ei ole kevyin vaihtoehto retkille tai nähtävyyksien katseluun.

Jos haluat hyvän mutta kohtuuhintaisen laajakulmaobjektiivin, Samyangin mallit ovat loistavia vaihtoehtoja. Niitä löytyy monille kameramerkeille, kuten Canonille ja Nikonille, ja ne tarjoavat erinomaista vastinetta rahalle.

Kameran asetukset

Revontulia kuvataan yöllä, joten kennoa on valotettava jonkin aikaa ennen kuin se saa tarpeeksi valoa ja pystyy tuottamaan hyvän kuvan. Valotusajan pituus riippuu tilanteesta, valaistusolosuhteista, kamerasta ja valitusta objektiivista.

Kennojen valoherkkyys ilmaistaan ISO-arvoina. ISO-lukujen käyttäminen on jäänne ajoilta, jolloin käytettiin herkkyydeltään erilaisia filmejä. Nykyisissä digikameroissa ISO-asetusta voi kuitenkin säätää itselleen sopivaksi. Mitä korkeampi ISO-arvo on, sitä suurempi on kameran herkkyys ja sen kyky ”nähdä pimeässä”. Liian suuri ISO-arvo tekee kuitenkin kuviin kohinaa, jolloin niistä tulee käyttökelvottomia. Pienestä kohinasta ei ole haittaa, koska voit poistaa siitä osan kuvankäsittelyn aikana. ISO-arvon suuruus ja hyväksyttävän kohinan määrä ovat makuasioita. Canon 5D mk3 -kamerallani voi ottaa riittävän hyviä kuvia ISO-arvoon 4000 saakka. Joidenkin mielestä arvo voi olla vielä tätäkin korkeampi, mutta itse vedän rajan alemmas, sillä en pidä kohinasta. Kameran vanhemmalla versiolla, Canon 5D mk2:lla, kuvista tulee mielestäni hyviä vain ISO-arvoon 2000 saakka. Löydät oman kamerasi suurimman käyttökelpoisen ISO-arvon kokeilemalla ja katsomalla mikä toimii.

Kun objektiivi on kokonaan auki ja ISO-arvo on säädetty suurimpaan käyttökelpoiseen arvoon, asetetaan seuraavaksi valotusaika. Mutta kuinka suureksi? Tähän ei ole valmista vastausta. Kokeile erilaisia arvoja ja testaa, mikä toimii sinusta parhaiten senhetkisissä olosuhteissa.

Valotusajan säätäminen

Olen ottanut revontulikuvia valotusajalla, joka vaihtelee 1 sekunnista aina 30 sekuntiin, koska olosuhteet vaihtelevat. Syksyllä, kun maa on vielä pimeä eikä lunta ole, valotusaika on yleensä pisin. Usein 20–30 sekunnin valotusaika on välttämätön kuvan saamiseksi.

Seuraava kuva on otettu lokakuussa, ja vaikka revontulet tanssivat taivaalla, ympäristö oli täysin pimeä. Koko prosessi vei 25 sekuntia valotusaikaa ja jonkin verran jälkikäsittelyä, jotta saatiin tämä kuva vasemmalle.

Talvivalokuvausvinkkejä revontulien vangitsemiseen

Talvella, kun lunta on runsaasti, käytetään lyhyempää valotusaikaa. Jos olen metsässä, jossa ei ole keinotekoisia valonlähteitä, keskimääräinen tarvittava valotusaika on 8–15 sekuntia. Muista, että näitä kuvia on jälkikäsitelty ja että kuvien onnistuminen riippuu myös revontulien kirkkaudesta.

Jos maassa on lunta ja taivaalla loistaa täysikuu, paljon lyhyempi valotusaika riittää, sillä lumi heijastaa valoa tehokkaasti. Täysikuun vuoksi revontulia on myös vaikeampi nähdä, koska ne kilpailevat paljon voimakkaamman valonlähteen kanssa.

Muista asettaa kamerasi ottamaan myös raw-kuvia (pelkkien jpeg-kuvien sijaan). Näin käytössäsi ovat kaikki kuvan ottamisen aikana tallennetut tiedot, joita voit hyödyntää kuvien käsittelyssä – jos tiedät, miten se tehdään.

Kylmässä kuvaaminen

Usein revontulien kuvaaminen tapahtuu erittäin kylmissä olosuhteissa. Sinun täytyy pitää sekä itsesi että kameran akut lämpiminä. Jos et tiedä, miten pukeutua talvella Lapissa, tässä on muutama arvokas vinkki. Muista, että oleminen keskellä villiä metsää keskellä yötä ei ole leikkiä.

Voit valita tutkia hieman kaupunkimaisempia paikkoja (esimerkiksi Rovaniemi), tai voit lähteä erämaahan ammattitaitoisen matkanjärjestäjän, kuten Lapland Safari kanssa.

Yleensä mitä parempi ja kalliimpi kamerasi on, sitä paremmat ja tehokkaammat ovat myös sen akut. Erityisesti Canonin ammattilaistason laitteistoon suunniteltujen LP-E6-akkujen kanssa ei ole tullut mitään ongelmia edes –30 °C:ssa tai sitäkin kylmemmässä. Pakkasen vuoksi ne tietysti kestävät vähemmän aikaa kuin yleensä, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan ne toimivat silti moitteettomasti. Tarkoitan tässä alkuperäisiä akkuja, enkä niiden halvempia "merkittömiä" versioita. Halvemmat akut menettävät varauskykynsä yleensä hyvin nopeasti, joten suosittelen hankkimaan useita alkuperäisiä akkuja. Ne kestävät käytössä vuodesta toiseen!

Edullisemmissa ja kuluttajille suunnatuissa kameroissa on varauskyvyltään huonommat akut kuin ammattilaistason laitteissa. Sony A7s on esimerkki tällaisesta kamerasta – erinomaisista revontulikuvaukseen tarkoitetuista ominaisuuksistaan huolimatta. Sen NP-FW50-akkujen varauskyky on vain puolet Canonin LP-E6-akkujen varauskyvystä.

Kun asetat kylmän akun kameraan, voi näyttää siltä, ettei varausta ole jäljellä tai kamera ei välttämättä käynnisty lainkaan.

Voit välttää ongelman pitämällä akut lämpiminä. Metsän keskellä oma kehosi on ainoa hyvä lämmönlähde. Pidän yleensä osan akuista lähellä kehoani, ja otan ne esille vain silloin, kun kameraan on vaihdettava akku. Hyvä säilytyspaikka akuille on esimerkiksi liivin sisätasku. Housujen tai talvitakin ulkotaskut eivät ole kovin lämpimiä säilytyspaikkoja.

Vielä yksi vinkki kylmillä säillä kuvaamiseen: ota mukaasi termospullollinen kuumaa teetä. Se pelastaa metsäretkesi, jos joudut odottelemaan revontulia tuntikausia.

Onnea revontulien metsästykseen!

Tutustu revontuliaktiviteetteihimme täällä ja varaa oma elämyksesi nyt.

Teksti ja kuvat: Alexander Kuznetsov Lapland Safarikselle